| On protestia kuultu monenlaista,
|
| vaan yksi vielä sekaan mahtuu kai.
|
| Tää laulu on vain heistä sotilaista,
|
| he asein kerran protestoida sai.
|
| En laulullani mieli riitaa haastaa,
|
| mä tarpeekseni riidoista jo sain.
|
| Mut vanhan jermun rintaa se niin raastaa,
|
| kun pilkkalaulut kuulee nuorempain.
|
| Nyt lauletaan kuin lapsellista on tää,
|
| kun aikamiehet maassa piehtaroi.
|
| Vaan mitäs teet kun pommit maata kyntää,
|
| ja tykkein laulu kaikkialla soi.
|
| Me ryömimme kuin pikkulapset maassa,
|
| ja aseitamme raahasimme niin.
|
| Ja huudoissamme usein pelokkaissa,
|
| myös äitiäkin kovin kaivattiin.
|
| No mikäs siinä, samaa mieltä oomme,
|
| ei sotaa enää koskaan tulla saa.
|
| Vaan toivomatta aina kohtaloomme,
|
| niin outo voima sodat marssittaa.
|
| Jos voitte nuoret paremmaksi saada,
|
| tään maailman niin sodan särkemän.
|
| Me emme varmaan toiveitanne kaada,
|
| kun hoidatte tään jutun tärkeän.
|
| Te ette tiedä heistä kummun alla,
|
| me tunsimme myös heidät jokaisen.
|
| Ja heidän kanssaan kerran rintamalla,
|
| me teimme liiton elinaikaisen.
|
| Vaan elinaika heidän kohdallansa,
|
| se äänettömään päättyi protestiin.
|
| Me jotka jäimme kukin ajallansa,
|
| myös hiljenemme, vaikenemme niin.
|
| Siis miettikää nyt nuoret hetken verran,
|
| nyt ette ehkä protestoida vois,
|
| jos ei me vanhat sotajermut kerran
|
| myös teidän eestä protestoitu ois. |