| M&T: Reino Helismaa |
| On y, ja thdet taivahalla loistaa vlkkyen, |
| kuu kirkas hohdettaan luo tunturille. |
| On ymprillin ermaa ja outo hurma sen, |
| on avautunut sydmeni sille. |
| T kyh, karu maa |
| mun lumoihinsa saa. |
| On avautunut sydmeni sille. |
| On y, ja revontulet Pohjan puolla loistavat, |
| ne niinkuin noitavalot luovat taikaa. |
| On ennen olleet tll noidat, Lapin haltiat. |
| Se oli suurten tietjien aikaa. |
| T revontulten maa, |
| t taian, loitsun maa, |
| se el viel tietjien aikaa. |
| On y, ja rakovalkealla liekkiin tuijotan. |
| Se lmpns Lapin yhn valaa. |
| Ken suoniinsa on saanut Lapin-kuumeen polttavan. |
| sen mieli tnne lakkaamatta palaa. |
| T jn ja lumen maa, |
| se kiehtoo, lumoaa, |
| ja mieli tnne lakkaamatta palaa. |
| On y, jo kohta kiinni painuu silmt raukeat. |
| Vain havuvuode pll hangen jisen. |
| Kuin vartioina tunturien laet aukeat: |
| ne suojahansa ottaa yksinisen. |
| T jylhnkaunis maa, |
| t tunturien maa. |
| Se suojahansa ottaa yksinisen. |