| On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies.
|
| Hän viheltelee kulkeissaan.
|
| Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties.
|
| On musta kissa seuranaan.
|
| Mut kylmä alkaa ahdistella miestä hilpeää.
|
| Hän kaipaa varmaan kotia ja lieden lämpimää.
|
| On ilta myöhä, taipaleella muuan reissumies.
|
| Hän viheltelee kulkeissaan
|
| Tienlaidassa hän näkee mökin pienen, aution
|
| ja ovi sen on raollaan.
|
| Se turvapaikkaa tietää, siinä kylmänsuoja on ja reissumies on iloissaan.
|
| Hän kissaansakin kutsuu: «Mihin mirri häipyi, hei?»
|
| Mut poissaolo kissan häntä kauan vaivaa ei.
|
| On oma nahka lähinnä ja lämpö tärkeää.
|
| On liedessä, voi ihme, pari hiiltä hehkuvaa.
|
| Hän takan ääreen hapuilee.
|
| Ei uskalla nyt heikkoon hehkuun edes puhaltaa,
|
| se sinälläänkin riittänee.
|
| Hän käsiänsä ojentelee lieden lämpimään
|
| ja jokin kaunis muisto lämmittää kai sydäntään.
|
| Niin tuli aamu, arjen koura utulinnan kaas.
|
| On reissumiehen kylmä taas
|
| On päällä kylmän tuhan kissa yötään viettänyt
|
| ja kiilusilmät hehkun loi.
|
| Sen minkä luuli hiillokseksi, kissa onkin nyt,
|
| kun aamu valon tupaan toi.
|
| Mut reissumies ei moista jouda ajattelemaan,
|
| vaan vihellellen tielle työntyy kissa mukanaan.
|
| Hän mistä tulee, minne menee, taivas yksin ties.
|
| On taipaleella reissumies. |