| Luonto ponteva Pohjanmaan!
|
| Milloin taas hänen nähdä saan?
|
| Milloin saanenkaan kesä-yöllä
|
| Nähdä kirkkaalla sädevyöllä
|
| Ympäröityä taivoaan?
|
| Milloin laineilta Pohjan vetten
|
| Nähdä hohtehen, nähdä ett’en
|
| Lansna unta ma nähnyt vaan? |
| -
|
| Milloin Pohjolan nähdä saan?
|
| Onhan nytkin sen tunturit
|
| Jylhät, korkeat, kaunihit;
|
| Vielä kaiketi kosket kuohuu;
|
| Totta vieläkin virrat vuoltuu
|
| Syvin uurtehin halki maan?
|
| Eikö merikin yhä vielä
|
| Huhdo rannikkoamme siellä?
|
| Myrskyn virtt' eikö kuulukkaan? |
| -
|
| Milloin, milloin sen nähdä saan?
|
| Talvismaailman mahti uus',
|
| Lumitannerten ihannus,
|
| Mustat metsät ja synkät salot,
|
| Revontulien tummat palot,
|
| Nekin luontoa Phojanmaan.
|
| Eikö kaikk' ole kannallansa?
|
| Tokko mainio Pohjan kansa
|
| Viel' on vanhassa viomassaan? |
| -
|
| Milloin Pohjolan nähdä saan?
|
| Kansa vankka, mi muinaisin
|
| Seisoi miehuuden mittehin,
|
| Vaarat hiihteli, kynti merta,
|
| Tokko nytkin on vanhallaan?
|
| Tooko voinee se sodan tiellä
|
| Altiiks henkensä antaa vielä
|
| Estä armahan isänmaan? |
| -
|
| Milloin, milloin sen nähdä saan?
|
| Pohjola, minun maa
|
| Pohjaton, kaipuuni
|
| Pohjannaula, mua johdata |