| Ystävät mua kuunnelkaa
 | 
| Ja mukanakin laulaa saa
 | 
| Kun kerron teille pienen tarinan
 | 
| Tää on laulu Laura Häkkisen
 | 
| Ja silmien niin sinisten
 | 
| Oli juhannus ja siitä aloitan
 | 
| Mä ikkunasta hänet näin
 | 
| Kun keikkabussiin hetkeks jäin
 | 
| Tää juttu sattui Järvilavalla
 | 
| Hän seisoi ihan yksinään
 | 
| Laiturilla mietteissään
 | 
| Mikä juhla se on sillä tavalla
 | 
| Mä menin päähän laiturin
 | 
| Ja hyvät jussit toivotin
 | 
| Hän kasvonsa käänsi minuun päin
 | 
| Silloin näin mä kirkkauden
 | 
| Jota olevankaan tiennyt en
 | 
| Ja kouristuksen tunsin syömmessäin
 | 
| Hän oli kaunis kaunis niin
 | 
| Mun silmät peittyy kyyneliin
 | 
| Aina kun mä häntä aattelen
 | 
| Niin sinisinä järven veet
 | 
| Ei ole koskaan loistaneet
 | 
| Kun loisti silmät Laura Häkkisen
 | 
| Ei minua hän tuntenut
 | 
| Eikä oikein uskonut
 | 
| Kun sanoin että soitan bändissä
 | 
| Mä sanoin «Soitan kumminkin
 | 
| Beibi menen sekaisin»
 | 
| Hän sanoi «Taidat olla kännissä»
 | 
| En ollut enää ollenkaan
 | 
| Olin tokkurassa muuten vaan
 | 
| Mulle riitti loiste silmien
 | 
| «Nähdään päässä laiturin
 | 
| Keikan jälkeen» ehdotin
 | 
| «Nähdään vaan» hän sanoi hymyillen
 | 
| Hän oli kaunis kaunis niin
 | 
| Mun silmät peittyy kyyneliin
 | 
| Aina kun mä häntä aattelen
 | 
| Niin sinisinä järven veet
 | 
| Ei ole koskaan loistaneet
 | 
| Kun loisti silmät Laura Häkkisen
 | 
| Keikka alkoi yks ja kaks
 | 
| Eikä tullut paljon kummemmaks
 | 
| Onneks se loppui lyhyeen
 | 
| Sinisilmääni mietin vain
 | 
| Mä katseellani häntä hain
 | 
| Pian tahdoin hänet nähdä uudelleen
 | 
| Mä jengin läpi kiirehdin
 | 
| Takas päähän laiturin
 | 
| Ja odottelin sydän pamppaillen
 | 
| Siihen tuli jotain porukkaa
 | 
| Nimmareita jaagaamaan
 | 
| Mut ei koskaan Laura Häkkinen
 | 
| Mä olin epätoivoinen
 | 
| Mä etsin alta koivujen
 | 
| Mä pyörin eessä nakkikojujen
 | 
| Mä siinä melkein turpaan sain
 | 
| Kun tyttöäni turhaan hain
 | 
| Ja varkain valkes aamu kesäinen
 | 
| Hän oli kaunis kaunis niin
 | 
| Mun silmät peittyy kyyneliin
 | 
| Aina kun mä häntä aattelen
 | 
| Niin sinisinä järven veet
 | 
| Ei ole koskaan loistaneet
 | 
| Kun loisti silmät Laura Häkkisen
 | 
| Stade sanoi «Lähdetään»
 | 
| Mä sanoin «Menkää, tänne jään»
 | 
| Ja istuin takas päähän laiturin
 | 
| «Mä en lähde minnekään
 | 
| Mul on juttu meneillään»
 | 
| No Stade sano «Mä poltan Camelin»
 | 
| Silloin vanha järkkäri
 | 
| Näki minun hätäni
 | 
| «Arvaan ketä ootat» alkoi hän
 | 
| Kylmä karsi ruumistain
 | 
| Kun kertomuksen kuulla sain
 | 
| Näin miehen kyyneliään pyyhkivän
 | 
| Oli siitä vuotta kymmenen
 | 
| Kun järveen kesken tanssien
 | 
| Hukkui nuori Laura Häkkinen
 | 
| Sen jälkeen joka juhannus
 | 
| Näin loppuu tämä kertomus
 | 
| Nähty oli loiste silmien
 | 
| Hän oli kaunis kaunis niin
 | 
| Mun silmät peittyy kyyneliin
 | 
| Aina kun mä häntä aattelen
 | 
| Niin sinisinä järven veet
 | 
| Ei ole koskaan loistaneet
 | 
| Kun loisti silmät Laura Häkkisen
 | 
| Hän oli kaunis kaunis niin
 | 
| Mun silmät peittyy kyyneliin
 | 
| Aina kun mä häntä aattelen
 | 
| Niin sinisinä järven veet
 | 
| Ei ole koskaan loistaneet
 | 
| Kun loisti silmät Laura Häkkisen |