| Hän valmistaa aamusämpylän
|
| On päivä noussut ennen kuin on hän
|
| On taukoamaton lyönti sotarumpujen
|
| Ne kiusaa vaikka hän on jo tottunut siihen
|
| Hän toivoo aivan kaikille aina hyvää, vaikka itse hän kantaa mieltä särkyvää
|
| Kun tyttöä paha vainoaa
|
| Hän tietää tien varamaailmaan
|
| Hän kyllästyy sotarumpujen meteliin
|
| Hän tahtoo nousta niiden ulottumiin
|
| Hän katsoo taivaalle, tietää että kohta on aika nousta taas hyvin pitkään
|
| lentoon
|
| Avaruuteen kevät on tullut taas, kun sen kuutkin vihertää
|
| Hän mielessään sen hetkessä miehittää
|
| Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni
|
| ihmiselämään
|
| Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään
|
| Avaruuteen kevät on tullut jälleen
|
| Ja siellä linnut jo visertää
|
| Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle
|
| Ne matkalla hyytyi ilmakehään
|
| Ja maa näyttää kauniimmalta silloin
|
| Kun sitä katselee kauempaa
|
| Kyllä sillä loppuvuoden elää
|
| Kun on nähnyt avaruuden kevään
|
| Kun joku tyttöä päin kävelee
|
| Niin tyttö anteeksi pyytelee
|
| Hän kaikkien tuijottavan häntä luulee
|
| Hän toistenkin puolesta ääniä kuulee
|
| Hän toivoo että kaikilla kaikki hyvin menee
|
| Ja on itse niin herkkä että helisee
|
| Avaruuteen kevät on tullut taas
|
| Kun sen kuutkin vihertää
|
| Hän mielessään sen hetkessä miehittää
|
| Kun ilta sinertää, jos joku sanoo se on iso askel hälle, mutta pieni
|
| ihmiselämään
|
| Tyttö voisi hyvin sanoa tälle, oletko jo sinä nähnyt avaruuden kevään
|
| Avaruuteen kevät on tullut jälleen
|
| Ja siellä linnut jo visertää
|
| Ja sotarummun paukkeet jäi maan päälle
|
| Ne matkalla hyytyi ilmakehään
|
| Ja maa näyttää kauniimmalta silloin
|
| Kun sitä katselee kauempaa
|
| Kyllä sillä loppuvuoden elää
|
| Kun on nähnyt avaruuden kevään |