| Muistomerkin luona lapset jakoi jengin viisi vastaan viis
|
| ulkona ei liikkua saa iltaisin, mut silti pelattiin
|
| yötä vasten aavikolle ohjuksia riviin laitettiin
|
| Telttakylän laitamilla ihme syntyy aamuun valkeaan
|
| öisen tulen tauottua joku toinen alkuu saatetaan
|
| romahtaneen kerrostalon kellareissa salaa suudellaan
|
| Haparoivin sormin tartuit käteeni,
|
| kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
|
| kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
|
| mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin
|
| Haavoittunut taivas täynnä koneita, ja suojaa haettiin
|
| kadunkulman kaaoksessa pienokaiset syliin nostettiin
|
| liput palaa riekaleiksi, savu tunkee olohuoneisiin
|
| Haparoivin sormin tartuit käteeni,
|
| kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
|
| kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
|
| mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin
|
| Ja mä hivin lasten huoneeseen ja sammutin yövalon
|
| ne oli peitot jalkoihinsa potkineet
|
| kuinka niiden ohut iho saattaa kestää maailman painon
|
| taivas valui alas meitä kohti vuolain kyynelin,
|
| seisoin ikkunalla, toivon jotakin
|
| Kun haparoivin sormin tartuit käteeni,
|
| ja kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
|
| kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
|
| mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin
|
| Haparoivin sormin tartuit käteeni,
|
| kun kohisevaa tuulta maailman yllä kuunneltiin
|
| kun kotiensa raunioissa lapset potki palloa,
|
| mä puhalsin sun kylmiin varpaisiin |