Текст песни Marilaulu - Värttinä

Marilaulu

Nyt mie ruppeen laulammaan
Ja nyt sie saat sen kuulla.
En oo sinun hätävaras,
Vaikka taijat luulla.
Tämän kylän pojat ompi
Aivan huonoo sorttii.
Hattu päässä kallellaan,
Suu ku liävän portti.
Sen mie olen sanonu jo
Sataviisi kertaa,
Ettei miule ensinkää
Huonot pojat kelpaa.
Vanhan heilan mie vajotan
Mutapohja kuoppaan,
Sitt mie sanon uuvel heilal,
Ei miul vanhaa ookkaan.
Ei mikään on niin vaarallista
Kuin rakkauven tauti,
Siihen kuoloo seisalleen
Jää suu ja silimät auki.
Hassu vallan olisin
Jos tästä kyläst naisin,
Takki siippa paian päällä,
Puoli hullun saisin.
Ensi kerran pojan vieress
On ku tuomilla,
Kättä ei viitsi kaulall panna
Iliman ei ilikkii olla.
Tässä kyläs poikia on
Yhtä vaille neljä,
Kylän poikain rakkaus
Jää takapuolell seljän.
Tän kylän ämmät huutaa, hoilaa
Miule heilaa uutta,
Vaikkei ole sammutettu
Vanhaa rakkautta.
Tään kylän ämmät haukkuvat
Ett leukaluut ne loksaa.
Tarttiskohan kylän ämmill
Leukatyynyt ostaa.
Tän kylän ämmien kielet pittäis
Panna palasiksi,
Kun ne on saanu nuoren tytön
Sanan alaisiksi.
Tän kylän ämmille pittäis kaataa
Kuumaa tinaa suuhun,
Jott ne tukkis turpansa ja
Hyppisivät puuhun.