Текст песни Museossa - Sielun Veljet

Museossa

Lohikäärmeen lailla juudas hulluna ratsastaa
pahat pelon oireet kireillä kasvoillaan
miten kukaan tuolla lailla ratsastaa kuin peltopyy?
johan siinä hevonenkin hölmistyy
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
ei tarvi alistua, kun osaat puhdistua
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
ei faaraotkaan eläessään olleet mustaa graniittia
ei tiikereitten silmät olleet noin vain sisäänpainettuja
naama on lyöty tohjoksi ja puoli päätä puuttuu
mikään ei siis muuttunut, me luultiin: kaikki muuttuu
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
ei tarvi alistua, kun osaat puhdistua
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
kolmen metrin kivinyrkki lyö sua suoraan tajuntaan
poppamiesten paavi tutkii kuinka tämä vaikuttaa
aika liitää pois, sielun levottomuus katoaa
iho on lämmin ja hengittää, kivi kuolleena huokuu kylmyyttä
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
ei tarvi alistua, kun osaat puhdistua
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa
niin me tässä kuljeskellaan kohti kuolemaa
ei se taida meitä silti paljon huolettaa