| Lensin kerran mä niin korkealla |
| Että pilvistä pystyin piirtämään |
| Minä itselleni uuden maailman |
| Josta öisin enää unta nään |
| Kun tunsin ihollani heikon tuulen |
| Kohta jälkiäni tuntenut en |
| Kun puiden latvoista näin enää taivaan |
| Se oli silloin niin julman sininen |
| Ja jos tahdot vain uhohtaa |
| Voin olla vierelläs aamuun |
| Ja jos yksin et unta saa |
| Varjot voin karkoittaa |
| Tee minulle mitä vaan |
| Mikä lohduttaa sinua |
| Vaan kun hän luonani on unessa |
| Älä suutele minua, ethän aamuyöllä |
| Mua suudelmin herätä |
| Jätin taakseni pimeän metsän |
| Tuon hiljaisen poluttoman |
| Vain pieni askel vie takasin mut uudestaan |
| En sovi rooliin nyt lohduttajan |
| Pois sieltä tahdot vaikka itsekin löytää |
| En auttaa voi, vaikka haluaisin |
| Vaikka hyvä on sun lähelläs olla |
| Niin taas eksyisin kuitenkin |
| Ja jos tahdot vain unohtaa… |
| Ja jos tahdot vain unohtaa… |