| Sä oot täydellinen, mut mä en oo sulle |
| Ja vaikka mä haluisin jatkaa, etäisyys välis kasvaa, etkä sä tunne |
| Sä opetit mut näkee kauneuden ja kohtaamaan mun pelot |
| Ja mä toivon, että löydät ne kukkakedot |
|
| Joilla juokset, käsi kädessä lävitse vuodet |
| Ja aina kun keväisin kukkii tuomet |
| Oot onnellinen, et täs kävi niin |
| Etkä pelkää, et yksi puu vois kadota taas metsään |
| Löysit toisen, joka tuulet kestää |
| Ja tiedätte, et ootte ikuisii |
| Niinku meki joskus luvattiin |
|
| Mä oon yrittäny korjata mun virheet |
| Et voisin sun vierel olla, mut jossei kyse ookkaan virheist, vaan siit et |
| Ollaan täydelliset juuri näin, mut luotu sulle en oo |
| Mut mä toivoin, että löydät ne kukkakedot |
|
| Joilla juokset, käsi kädessä lävitse vuodet |
| Ja aina kun keväisin kukkii tuomet |
| Oot onnellinen, et täs kävi niin |
| Etkä pelkää, et yksi puu vois kadota taas metsään |
| Löysit toisen, joka tuulet kestää |
| Ja tiedätte, et ootte ikuisii |
| Niinku meki joskus luvattiin |
|
| Vielä juokset, käsi kädessä lävitse vuodet |
| Ja aina kun keväisin kukkii tuomet |
| Oot onnellinen, et täs kävi niin |
| Etkä pelkää, et yksi puu vois kadota taas metsään |
| Löysit toisen, joka tuulet kestää |
| Ja tiedätte, et ootte ikuisii |
| Niinku mekin joskus luvattiin |
|
| Kevään puhallus verhojen takana, niiden, jotka ripustin |
| Hämärtääkseni todellisuuden, peittääkseni lopullisuuden |
| Kurjetanssien taivaan alla muistuttaa yhä uudelleen |
| Ikuisesta nuoruudesta, huterista askeleista |
| En enää palannut luoksesi öiden pimeiltä kaduilta |
| Mä en enää jäänyt odottamaan illan utuista katsetta |
| Nyt odotan vain puhallusta, kevätkaihon kasvamista |
| Tuoksuu jälleen aamulta, ennen kaiken alkua |
|